Nyt on taas uusi osa tullut. :) Se saattaa olla hieman tökerö. Mutta toivottavasti edes ok. Sitten lukemaan vaan :P Kuvia n. 38. Kuvat laskin nopeaan joten luku voi heittää muutamalla.. :)
--------------------------------------------------------------------------------

-Nyt muistan sinut,Sophia sanoi ja hymyili.
-Tahdotko?? Matt kysyi kärsimättömänä.
-Tahdon, Sophia sanoi ja laittoi sormuksen Mattin sormeen.

-Minäkin tahdon, Matt sanoi ja laittoi nopeasti Sophian sormeen.

-Voitte suudella morsianta! Paris sanoi ja alkoi taputtamaan.
Sitten Matt ja Sophia suutelivat.
                      *******************************************

-Onko tuo kakku hyvä? Jack kysyi.
-On, on, Helena sanoi ja hymyili.
-Onneksi Demi oppi puhumaan ajoissa, Helena kuiskasi.
-Onko tänään minun syntymäpäiväni? Demi kysyi sujuvasti.
-On. Puhalla kynttilät, Helena sanoi nopeasti hymyillen.
-Haen muutaman jutun tuolta, Jack sanoi ja lähti kävelemään alakertaan.

Demi kasvoi taaperosta(?) lapseksi.
                     *************************************''


-Hmm, missäköhän se kirje on? Onkohan se jonkun kirjan välissä? Jack mietti hiljaa.

Jack luki kirjeen hiljaa ääneen:
 -"Jack Leivonen, tuo Thomas minulle tai Helena kuolee. Tuo Thomas alla olevaan osoitteeseen, tai.. Tee ninkuin parhaaksi näet. T.Matt".
                                  ******************************************************'

-Tämä on uusi huoneesi. Se on ollut täällä jo siitä asti kun muutin tänne. Siirräthän tuota julistetta vähän?  no kumminkin tuon oven takana on vaatekaappi, Helena sanoi.
-Joo, joo, Demi sanoi ja meni huoneessa olevan teitokoneen  ääreen.

"KOP KOP" kuului ovesta.
Siellä oli joku nainen.
-Minä avaan!! Helena huusi ja juoksi avaamaan samalla hän laittoi ulkovaatteet päälleen.
-Okei, Jack sanoi ja laittoi kirjeen taskuunsa.

-Niin? Helena sanoi avattuaan oven ja mentään ulos.
-Terve koe-130. Olen Ninni. Me tuolla labrassa olemme päättäneet tuhota sinut. Nimittäin meillä on uudempi versio sinusta, koe-131,Nainen sanoi.

-Ette voi tuhota minua vielä, Minulla on 2 lasta ja mies, Helena sanoi itku kurkussa.
-Anteeksi, Ninni kuiskasi.
-Saanko, hyvästellä? Helena kysyi Ninniltä.
-Saat, Ninni sanoi hyväksyvästi.

-Jack!! Helena huusi samalla kun juoksi yläkertaan.
-Niin, kulta. Jack kysyi rauhallisesti.
-Minut tuhotaan. Tiedät kai, että olen pelkkä koe, pelkkä ihmisten luomus. Pidä huolta Demistä, Thomasista ja pikku Josephistani. Helena sanoi itkien.
-Oletko?? Tai siis niin olet. Muistini palasi, Jack sanoi ilahtuneena.
-Älä minusta huolehdi, Minä pärjään. Saat nyt tehtäväni, suojella Thomasia Mattilta. Minä epäonnistuin. Helena sanoi.

-En tiennyt, että tälläinen koe saisi kokea näin suuren rakkauden tunteen, Helena sanoi ja suuteli Jackia.

-No niin. Nyt täytyy mennä. Ninni hoputti.

-Nähdään.. Helena sanoi ja irrottautui Jackin kädestä.
-En unohda sinua. Jack kuiskasi.
-RAKASTAN SINUA!! Helena huusi samalla kun käveli Ninnin perässä ulos.
-Niin minäkin sinua, Jack sanoi samalla kun hän pidätti itkua.
 
-Hyvästi, Helena kuiskasi ulkona.
-Kyllä hän pärjää, me huolehdimme siitä, Ninni lupasi.
-Toivottavasti, Helena kuiskasi.
 
Helena kääntyi vielä katsomaan taloa. Samalla hän tirautti muutaman kyyneleen.
Pian Ninni meni edeltä taksiin.
Helena tuli vähän ajan päästä perästä. Hän henkäisi syvään, ennekuin avasi auton oven ja meni sisään.

-Minne mennään? Kuski kysyi.
-Mennään Keräkuja 5:teen, Ninni sanoi nopeasti.
-Sinne siis, Kuski sanoi esittäen innostunutta.
                                             ******************************************

-Tämä on isompi, kuin muistin, Helena sanoi hymyillen.
-Sitä on suurrennettu aika paljon. Ninni kertoi.
-Aijaa, Helena vastasi vaisusti.

Helena vaihtoi ulkovaatteet arkiasuunsa ja Ninni vaihtoi ulkovaattensa "lääkärintakkiin".
-Pelaa vaikka shakkia odotellessa. Minun täytyy puhua muiden kanssa; Ninni sanoi.

Niinpä Helena pelasi shakkia odotellessaan, mitä seuraavaksi seuraisi.

-Helena, me olemme tehneet päätöksen, Ninni sanoi.
-Okei, Helena sanoi, ennenkuin lopetti shakin pelaamisen.
-Tule, näytän minne sinun täytyy mennä, Ninni sanoi.

-Tässä on Sanna, hän on tietokonenero, vaikka ei välttämättä näytä siltä, Ninni esitteli.
-Terve, Koe-130, Sanna tervehti katsoen tietokenetta.
-Miten sinä.. Helena sanoi.
-Minä vain tiesin, Sanna sanoi.

-Tässä ovat Janika ja Koe-131, Häntä kutsutaan Jeniksi, Ninni esitteli nopeasti.
-Mä osaan pelata tennistä, mitä sä osaat? Jeni kysyi.
-Vaikka mitä, Helena sanoi vaisusti.
-Hänellä on enemmän toimintoja kuin sinulla. Kohta voit jutella Janikan kanssa, kun valmistelen paria konetta, Ninni lupasi.

-Voit odottaa täällä, olen ihan vieressä jos tarvitset minua. Tuo tuolla kasvin luonna on muuten Enni.Ninni sanoi
-Ok. Helena sanoi.

-Tässä lihapala, Enni sanoi ja antoi ison lihapalan kasville.
-Eikö olekkin kaunis? Olen kasvattanut sen itse. Enni sanoi ylpeänä.
-Joo. Helena vastasi hymyillen.

Pian Janika tuli juttelemaan Helenalle.
-Miten tuo kätesi? Helena kysyi katsoen Janikan kättä.
-Se meni rikki, kun tein yhtä koetta. Tein itse tämän käden ja vielä yhdellä kädellä, Janika kertoi.
-Harmi, Oliko kyseessä.. minun rakentaminen??Helena kysyi uteliaana.
-Kyllä, Janika vastasi.
-Onko sinulla miestä?Helena kysyi.
-On, Hän on ihana, Janika sanoi unelmoiden.

-No niin, se on valmis. Kaikki riipuu nyt sinusta. Mene sinne vesiastiaan niin minä vedän vivusta. Onko viimeisiä sanoja? Ninni kysyi.
-Hyvästi, Helena kuiskasi.

Helena kiipesi laitteeseen.

-Jack.. Jack.. Jack.., Helena kuiskasi hiljaa..
Pian Helena alkoi tuntea kipua.

Sitten alkoi tulla vihreää valoa.
-Auu!! Helena huusi, kun tunsi kipua.

Pian vihreä valo suureni ja pian kaikki tuli mustaksi.
Sitten Helena näki muistoja.





----------------------------------------------------------------------
Osan 5 loppu. Kommentit olis kivoja. Ne saattaa lisätä innostustani tehdä pitempiä osia. :P. Jos olen kirjoittanut väärin tai yms. niin saa ilmoittaa.. :)